E-kirjavinkkejä kirjastolaisilta 1/3: Surun istukka

Lukuviikon kunniaksi kirjaston työntekijät suosittelevat e-kirjoja kirjaston blogissa. Kolmiosaisen sarjan aloittaa Maria, joka vinkkaa vavahduttavan kirja surusta. 

Vinkatut kirjat löytyvät Keski-kirjastojen e-kirjastosta. Jos tarvitset apua palvelun käyttämisessä, ota yhteyttä kirjastoon. Puhelinpalvelumme toimii numerossa 044 459 6635 ma-pe klo 9-15.  

Katriina Huttunen: Surun istukka, S&S, 2019, 319 s. Saatavilla e-kirjana

Jos haluat lukea romaanin, jonka aihe on kepeä, teemat helppoja ja loppuratkaisu selkeä ja auvoinen, älä lue tätä kirjaa.

Jos sen sijaan tahdot lukea jotakin, joka koskettaa ja jättää pysyvän jäljen, tartu Surun istukkaan.

Kuva: Kustantamo S&S.

Suomentaja, esikoiskirjailija Katriina Huttunen kirjoittaa aiheesta, jota moni vanhempi ei uskalla edes ajatella: oman lapsen itsemurhasta. Huttusen tytär teki itsemurhan vain 26-vuotiaana. Surun istukka on psykologinen romaani, joka pohjautuu vahvasti kirjailijan omiin kokemuksiin.

”En osaa kirjoittaa muista kuin itsestäni. Autofiktio on kirjallista tositeeveetä: käsikirjoitettua, dramatisoitua, tyyliteltyä totuutta. Se ei ole dokumentaatiota. Se on muunnelmaa. Valintoja. Tulkintaa. Poisjättämistä." 

Huttusen teksti hengittää ja imee lukijan mukaansa. Lapsensa menettäneen äidin tunnelmat ovat lohduttomat eikä surusta ole ulospääsyä. Elämä supistuu muutaman olennaisen asian ympärille: työ suomentajana pitää hengissä, kävelyretket Hietaniemen hautausmaalla rytmittävät päiviä. Surevalle kuolemantutkimus on ”hyvää viihdettä” (HS 27.1.2019) ja kirjallisuus keino kanavoida omia ajatuksia. Ystävistä tulee entisiä ystäviä eikä ammattiapu tuo helpotusta suruun. Päähenkilön näkökulmasta se ei ole edes tavoittelemisen arvoista:

”En voi puhua suruprosessista enkä surutyöstä. [--] Puhun mieluummin surussa elämisestä. Suru asustaa sisälläni ja määrittelee minut. Suru on kanssani.”

Kirjailija Katriina Huttunen. Kuva: Miikka Pirinen, S&S.

Toivottomuudestaan huolimatta Surun istukka on omituisella tavalla lohdullinen kirja. Vimmaisen irti pyristelemisen ja eteenpäin pyrkimisen sijasta päähenkilö antautuu surulle, elää surussa ja surusta. Hietaniemen hautausmaa näyttäytyy avarana levon ja rauhan tyyssijana, jossa on tilaa vaeltaa ja itkeä.

”Surun istukka yhdistää kuolleen lapsen ja äidin. Elän, siis suren. Suren, siis elän. Sitten kun olen kuollut, en voi enää surra. Siksi minun on surtava nyt. Tämä on elämäni viimeinen tilaisuus.

Tänäänkin kävelen Hietaniemen hautausmaalla. Näen ympärilläni kuoleman pysähdyttämää kauneutta. Kuolleet ovat joskus olleet eläviä, elävistä tulee kuolleita. Ajatuksen lohduttomuus lohduttaa.” 

Surun istukka on tärkeä kirja, joka käsittelee niin herkkiä ja henkilökohtaisia aiheita, että ulkopuolisen on vaikea arvioida teosta kuulostamatta falskilta ja teennäiseltä. Siksi suosittelen yksinkertaisesti: Lue tämä kirja. Siinä sanotaan kaikki.

Maria Saarnio, informaatikko, Karstulan kunnankirjasto