Kirjavinkkejä kirjastolaisilta

Kaipaatko hyvää joululukemista tai viime hetken lahjaideoita? Kokosimme blogiimme kirjaston työntekijöiden parhaat kirjavinkit. Tekstin alkupuolella esittelemme aikuisten ja nuorten romaaneja ja tietokirjoja. Lopuksi tutustumme pariin lastenkirjaan. Kirjaston väki toivottaa näiden lukuvinkkien myötä rentouttavaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

Mikko Kamula: Metsän kansa -sarja (Gummerus)

Ikimetsien sydänmailla (2017, 680 s.)

Iso härkä (2018, 603 s.)

Tuonela (2019, 702 s.)

Mikko Kamulan Metsän kansa -sarjassa seurataan Juko Rautaparran uudisraivaajaperheen elämää 1400-luvun Savossa, kirjaimellisesti keskellä korpea. Ensimmäinen osa Ikimetsien sydänmailla tutustuttaa meidät Jukoon, hänen uuteen vaimoonsa Mateliin ja teini-ikäisiin lapsiinsa Heiskaan, Varpuun ja Tenhoon sekä näiden Mallu-mummoon. Sarjan toinen osa Iso härkä nostaa Jukon lapset yhä isompaan rooliin näiden hiljalleen aikuistuessa ja suunnitellessa tulevaisuuttaan. Samalla mukaan tulee enemmän henkilöitä ja tapahtumapaikkoja, kun pääsemme muun muassa seuraamaan Heiskaa Olavinlinnaan. Kuusiosaiseksi suunnitellusta sarjasta ilmestyi juuri kolmas osa, Tuonela.

Kamula on opiskellut ja tutkinut folkloristiikkaa, kansatiedettä ja historiaa koko aikuisikänsä ja se näkyy myös hänen tekstissään. Savupirttien hämyisyys hiertää silmiä, ja perheen työn täyteisestä arjesta lukiessa tulee itsellekin melkein hiki ja känsiä kämmeniin. Muinaissuomalainen uskomusmaailma haltijoineen ja tietäjineen istuu kirjaan luontevasti. Pääpaino sarjassa on vahvalla historiallisella kerronnalla, vaikka sarjan edetessä mukaan tulee yhä enemmän maagisen realismin ja fantasian elementtejä. Suosittelen paksujen historiallisten lukuromaanien ystäville!

Courtney Summers: Sadie (Karisto 2019, 331 s., suom. Leena Ojalatva)

19-vuotiaan Sadien elämä ei ole ollut helppoa: isästä ei ole tietoakaan ja narkkariäitikin lähti kolme vuotta sitten. Niinpä Sadie joutui jättämään koulun kesken ja huolehtimaan pikkusiskostaan Mattiesta. Ainoa, joka tytöistä edes vähän välittää on samalla asuntovaunualueella asuva May Beth, tyttöjen lähin vastine isoäidille. Kun Mattie löytyy kuolleena, Sadien maailma murenee. Kun Sadiekin katoaa, May Beth pyytää apua radiotoimittaja West McCraylta, joka ryhtyy toimittamaan podcast-ohjelmaa Sadien etsinnöistä.

Tarinaa kuljetetaan kahdenlaisen kerronnan kautta: Sadie kertoo minä-muodossa omaa tarinaansa, jonka lomassa seuraamme Westin juontamaa Tytöt-nimistä podcast-ohjelmaa jakso jaksolta. Osan tarinasta kertominen podcastin muodossa toimii yllättävän hyvin, eikä haittaa vaikkei podcast formaattina olisi ennestään tuttu. Sadien tarina puolestaan on niin täynnä käsin kosketeltavia tunteita laidasta laitaan, että lukija elää väistämättä mukana kaikissa iloissa ja suruissa. Vaikka kirja löytyy nuorten jännärihyllystä, suosittelen ehdottomasti mysteerinnälkäisille aikuisillekin.

Waris Dirie: Aavikon kukka (WSOY 1999, 253 s., suom. Riitta Toivanen) 

Aavikon kukka on Waris Dirien omaelämäkerta, joka kertoo paimentolaisperheen tytön karusta elämästä Somaliassa.

Warisin vanhemmat kunnioittavat perinteistä tapaa, jossa nuoret tytöt joutuvat järjestettyyn avioliittoon. Waris onnistuu kuitenkin pakenemaan kotimaastaan ja välttämään avioliiton. Luku- ja kirjoitustaidoton tyttö saa monien vaikeuksien jälkeen töitä ja opettelee lukemaan ja kirjoittamaan.

Warisin kauneuden huomaa eräs valokuvaaja, joka pyytää saada kuvata tyttöä. Warisista tulee kuuluisa huippumalli. Myöhemmin hänet nimitetään YK:n erityislähettilääksi.

Kirjaan perustuva elokuva Aavikon kukka julkaistiin vuonna 2010.

Minna Rytisalo: Rouva C. (Gummerus 2018, 367 s.) sekä Maria Laakso & Johanna Rojola (kuv.): Taltuta klassikko! (Tammi 2019, 215 s.)

Minna Rytisalo kuvaa romaanissaan Rouva C. Minna Canthin elämää Kuopiossa ja Jyväskylässä. Canthista on kirjoitettu paljon, myös tänä vuonna, jolloin hänen syntymästään tuli kuluneeksi 175 vuotta. Rytisalon kirja on ensimmäinen, joka keskittyy kuvaamaan Canthin elämää Jyväskylässä. Rytisalo kuvaa Minnan opiskelua, perhe-elämää ja yhteiskunnallista toimintaa.  

1800-luvulla naisilla oli vähän valinnanvaraa, miehet päättivät heidän asioistaan. Minna sai isänsä päästämään hänet opiskelemaan vastaperustettuun Jyväskylän seminaariin. Minna jätti opintonsa kesken ja meni naimisiin opettajansa Ferdinand Canthin kanssa. Cantheille syntyi seitsemän lasta. Minnan ja Ferdinandin avioliiton Rytisalo kuvaa epätavallisen tasa-arvoiseksi.

Sekä Kuopiossa että Jyväskylässä Minna näki köyhien ja naisten huonon aseman. Isosta perheestä huolimatta Minna auttoi köyhiä. Hän kirjoitti paikallisiin lehtiin novelleja ja kantaaottavia kirjoituksia. Ferdinand ei rajoittanut Minnaa, vaikka Minnan toimintaa ja mielipiteitä monet pitivät (naiselle) sopimattomina. Ferdinand päinvastoin kehotti Minnaa kirjoittamaan.

Minnan ensimmäinen novellikokoelma ilmestyi 1878. Ferdinandin kuoltua Minna muutti lapsineen vuonna 1880 takaisin Kuopioon, jossa hän otti hoitaakseen isänsä kangaskaupan. Kuopioon paluuseen Rytisalon romaani päättyy.

Tunnettu kirjailija Canthista tuli Kuopioon paluunsa jälkeen. Kuopiossa hän kirjoitti monia näytelmiä, novelleja ja pienoisromaaneja, joissa hän käsitteli köyhien ja naisten asemaa.

Maria Laakson kirja Taltuta klassikko! esittelee suomalaisia klassikkokirjoja nuorille – nuorten kielellä! Eräs Laakson esittelemä kirja on Minna Canthin Työmiehen vaimo, joka ilmestyi 1885. Kirjassa Canthin kritiikin kohteena on viina ja miesten ylivalta avioliitossa. 

Taltuta klassikko! esittelee Työmiehen vaimo -näytelmän lisäksi laajasti Kalevalan ja Edith Södergranin Runoja-kokoelman. Romaaneista esitellään monipuolisesti Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, L. Onervan Mirdja, Aino Kallaksen Sudenmorsian, Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Näiden kahdeksan lisäksi Taltuta klassikko! esittelee lyhyesti 50 muuta vuosina 1830–1986 ilmestynyttä suomalaista klassikkoa.

Kirjaston parven pöydälle on kerätty joululukemiseksi suomalaisia klassikoita ja kirjoja niiden kirjoittajista. Tulehan lainaamaan!

Seija Helander & Anne Stolt (kuv.): Hilppa Hömötiainen (Enostone 2019, kuvakirja)

Pieni ja pippurinen Hilppa Hömötiainen asustaa kauniissa korpimetsässä yhdessä Kalervo Korpikolvan, Rippe Ripsisiipan ja muiden ystäviensä kanssa. Sankka vanha metsä tarjoaa monille lajeille kodin ja suojan, mutta metsässä asuu myös suru. Liian moni Hilpan ystävistä on kadonnut vuosien saatossa, koska metsän olosuhteet ovat muuttuneet ihmisten toiminnan myötä. Kun Villehard Valkoselkätikka morsettaa hätäviestin läheisellä hakkuuaukolla seisovan säästöpuun kylkeen, Hilppa tajuaa, että nyt on tosi kyseessä. Koko metsä saattaa kadota puita rouskuttavien koneiden kitaan, ellei joku toimi ripeästi! Onneksi maailmassa on lapsia, jotka ymmärtävät pieniä ja puolustuskyvyttömiä. Lähiseudun neuvokkaiden lasten tuella Hilppa onnistuu pelastamaan rakkaan kotimetsänsä ja samalla useiden uhanalaisten ystäviensä elämän.

Hilppa Hömötiainen tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen. Uusimmassa lajien uhanalaisuutta käsittelevässä Punaisessa kirjassa hömötiainen, kaikille tuttu talvilintu, on määritelty erittäin uhanalaiseksi. Syynä pidetään vanhojen metsien katoamista. Hömötiainen etsii ravintonsa vanhoista puista, joita on talousmetsissä hyvin vähän.  

Seija Helander kertoo tutun tintin tilanteesta kauniisti ja ketään syyllistämättä. Anne Stoltin kuvitus henkii vanhan metsän syvää rauhaa. Kirjan lopussa on helppolukuinen tieto-osuus, jossa kerrotaan lisää aarniometsistä ja tarinassa esiintyvistä uhanalaisista lajeista.

Hilppa Hömötiainen sopii mainiosti koko perheen yhteisiin lukuhetkiin tai johdannoksi metsäaiheisiin keskusteluihin vaikkapa koululuokassa. Kirja haastaa pohtimaan, mitä juuri minä voisin tehdä, jotta Hilpat, Ripet ja Kalervot saisivat olla turvassa suomalaisissa metsissä.

Maja Lunde & Lisa Aisato (kuv.): Lumisisko (S&S 2019, 188 s., suom. Katriina Huttunen)

Jos haluat lukea itkettävän ihanan joulukertomuksen, lue Lumisisko. Jos haluat lukea kirjan kuolemasta ja luopumisesta, lue Lumisisko. Jos haluat lukea kirjan muistoista ja muistamisen vaikeudesta, lue Lumisisko. Jos haluat lukea kirjan toivosta, valosta ja rakkaudesta, lue Lumisisko. Jos haluat lukea kirjan, joka tuo mieleen Astrid Lindgrenin suloisimmat joulutarinat, lue Lumisisko.

Lue Lumisisko varsinkin, jos kaipaat elämääsi jotakin lohdullista, lämmintä ja lempeää.

Aatto Vilhunen on 11-vuotias poika, jonka kotona on harmaata. Aina niin ei ole ollut. Edelliseen kesään saakka koti oli täynnä värejä, iloa ja ääntä. Sitten Aaton isosisko Suvi kuoli. Tuon päivän jälkeen Aaton vanhemmat ja pikkusisko Vilja ovat olleet itsensä haalistuneita kopioita – ilottomia ja apeita.

Surun keskellä Aatto kohtaa Hetan, hauskan ja puheliaan tytön. Lapset ystävystyvät. Joulu on tulossa, ja Hetan koti Villa Kuisti hehkuu jouluiloa. Aaton kotona ei ole otettu esille edes adventtikynttelikköä. Hetan seurassa Aatto voi kuitenkin hetkeksi unohtaa kotona vellovan surun. Hetassa on Aaton mielestä jotakin salaperäistä, selittämätöntä. Tytön puhekin on jännittävän koukeroista ja vanhanaikaista.

Sitten alkaa tapahtua kummia: Villa Kuistin pihalla hiippailee vanha, yrmeä mies. Myös Hetan käytös hämmentää Aattoa – tyttö vaikuttaa surulliselta eikä halua puhua taustastaan. Kauhistuttavinta on se, että ihana Villa Kuisti muuttuu yhtäkkiä asumattomaksi, ränsistyneeksi röttelöksi, jonka nurkissa vinkuu kolkko tuuli.

Kuka Heta lopulta on ja miksi Aatto on hänet tavannut? Miten Heta liittyy vanhaan mieheen, joka kulkee levottomana Villa Kuistin ympärillä? Selviytyykö Aaton kotiväki Suvin kuolemasta? Voisiko Heta auttaa heitä siinä?

Lumisisko on pakahduttavan kaunis, monitasoinen joulutarina, joka sopii eri-ikäisille kirjallisuuden ystäville. Perheen pienimmille kirjan aihe voi olla liian raskas, mutta fantasiahenkinen saturomaani koukuttaa varmasti koululaiset ja vanhemmatkin lukijat. Lisa Aisaton lumoava kuvitus luo tarinaan syvyyttä. Lumisiskoa voi käyttää perheen tai luokan yhteisenä joulukalenterina, sillä kirja jakautuu 24 lukuun.

Lastenkirjastotäti arvioi, että Maja Lunden teos on yksi vuoden 2019 koskettavimmista lastenkirjoista. Nenäliinapaketti kannattaa siis kaivaa esille jo ennen kirjan avaamista. Lumisiskon tarina päättyy kuitenkin onnellisesti, kuten hyvän joulukirjan kuuluukin.

Karstulan kirjaston työntekijät Sanna, Pirjo, Anne ja Maria.

Kirjojen kansikuvat kustantajilta.