Kirjastokesäduuni

Kaikki lähti siitä mietiskelystä, voiko päästä vielä kunnan kesätöihin, jos on aiemmin ollut. En jämähtänyt miettimään liikaa, vaan päätin kokeilla onneani kevään kesätyöhaussa. Ja se todella kannatti, koska pääsin 4 viikon pestiin tuttuun kirjastoon.  Alussa totuteltiin hommiin kuten missä tahansa uudessa paikassa.  Rutiinityöt olivat helppoja ja siksi pian hallussa. Totesinkin hyvälle ystävälleni ekalla viikolla, että kerrankin on semmoinen työ, jonka loppumista ei odota. J

Yhtä aikaa aloitti toinen kesätyöläinen, joka oli mulle tuttu jo kouluajoilta, ja saimme ajoittain tehdä yhteistyötäkin. Siistimme lehtikaapit vanhoista numeroista, puhdistimme sormenjälkiä pois levyistä, revimme poistokirjoja, pläräsimme pallautuksia, metsästimme kadonneiksi merkittyjä teoksia sekä veimme Satusivellin-julisteita kylän puljuihin ja postia kunnantalo Himmeliin. Tässä muutama esimerkki kirjastotöistämme!

Ennen tätä duunijaksoa kirjastokokemusta on tullut asiakkaana ja sekä Alkio-opistolta, jossa olin kirjastosivarina. Tänä kesänä mahdollistui paluu takaisin samantyyppisiin kuvioihin, mutta vaan kotikunnan kirjastoon. Luultavasti ”vakiotätit” ovat nähneet mun livahtavan hyllyn väliin muutaman kerran aiemminkin. Tutustumisen myötä aiempi ettäisyys on rutkasti pienentynyt. Kivaa!

Päiviin tuli tietysti eloa ja vaihtelua kävijöiden mukana. Mukavaa oli päästä näkemään tuttuja ja samalla pysyä mukana muiden kuulumisista. Uusiakin ihmisiä oli toki. Kaukaisimmat vieraat olivat tietääkseni Costa Ricalta ja Venäjältä. Pääsin mukaan kirjastossa pidettyyn tarinatempaukseen avustamaan kirjallisuusristikko-rastille. Jos hyvä mutta lyhyt muisti ei tee tepposia mulle, niin tapahtuma saattoi olla ikieka Satusivellin-kokemus.

Iha parrainta puolta tässä duunissa on vaikea valita, mutta jos kokonaisuuden ottaa huomioon, niin kaikki! Nautin yksinkertaisesti uusien kirjojen löytämisestä, oppimisesta ja siitä kirjaston perinteisesti rauhallisesta tunnelmasta. Remakka nauraminen tai kahvihuoneessa norkoilukin tekivät terää ajoittain. J

Kokoavasti voin todeta, että kirjastokokoelma on entistä monipuolisemmin tutumpi, kun pääsin monelle osastolle tsekkaamaan, onko aakkostus kunnossa eli löytyykö kaikki kirjat oikeilta paikoiltaan. Kaiken tämän keskellä huomasin nopeasti, miten helppoa oli tulla toimeen ja tehdä tiimityötä. Pulassa ei siis tarvinnut olla kertakaan, koska apua sai aina kun halusi. Ei siis hassumpaa! Tästä jää kyllä pitkäksi aikaa hyvä mieli. Suosittelen ilman muuta kaikille tänne hakeutumista, koska tää on kokemuksena ainutlaatuinen. Joo, kyllä, näin on!

Mikko Taipale