Kirjaston lukupiiri Marko Annala Värityskirja
Torstaina 9.11.2023 oli lukupiirin käsittelyssä Marko Annalan Värityskirja
Kertomus kasvusta, kivusta, isyydestä ja kaiken läpi leikkaavasta luovuudesta. Ymmärrän varmaan toden teolla, millaista oli olla isänä minulle, vasta kun omat lapseni toistavat samat virheet. Aikuisuuden kynnyksellä viestikapulaa siirrettäessä kapulan kuuluu poltella sormissa. Se on koko juoksun dramaattisin vaihe. Kukaan kantajista ei tiedä, lähteekö hän ankkurimatkalle vai siirtääkö vain kapulaa eteenpäin. Värityskirja on tekijänsä omiin kokemuksiin perustuva, raadollisen rehellinen romaani, joka kuvaa tavallista elämää epätavallisissa puitteissa. Se on tarina minuudesta ja siitä, kuinka maailma voi kadottaa värinsä. (Lähde: Like)
Marko Annala
Marko Annala on syntynyt vuonna 1972. Hän on metalliyhtye Mokoman laulaja ja biisintekijä. Annala kirjoittaa laululyriikkaa, jota on ilmestynyt 11 levyllistä. Lisäksi hän on kirjoittanut keikkapäiväkirjaa ja kolumneja musiikkilehtiin.
Hän on kirjoittanut romaanit Värityskirja (2017), Paasto (2018) ja Kuutio (2020). Paasto kertoo uskonsa menettäneestä miehestä ja Kuutio erityislapsen yksinhuoltajaisän sekavasta elämäntilanteesta. Annalan puoliso on opettaja, kirjailija ja thainyrkkeilijä Inga Magga.
Annala sai Värityskirja romaanista Tiiliskivi-palkinnon vuonna 2017. Sen jakaa vuosittain Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Teema ry. Palkinnon tarkoituksena on tuoda esiin ansiokkaita teoksia, jotka ovat jääneet valtamediassa liian vähälle huomiolle.
Värityskirja
Marko Annala päätyi kirjoittamaan romaanin, kun Like kustantaja sitä ehdotti hänelle elämäkerran kirjoittamista. Hän halusi kirjalleen fiktiivisen muodon ja haluaa jatkossakin kirjoittaa fiktiota. ”Hienointa on se, kuinka tyhjästä syntyy lopulta teos. Kuinka hatarat ajatelmat, pienet kudelmat muodostavat lopulta kokonaisuuden.” Merkittävimmäksi kokemukseksi kirjailijana Annala kokee sen, että sai puristettua itsestään fiktiivisen teoksen. Hän ymmärsi, millaisen määrän itsekuria tämä työ vaatii. Värityskirja nimi viittaa väritettyyn todellisuuteen, koska sairauden myötä osa muistoista on kadonnut. Kuuntelimme Puheen aamun haastattelusta kohdasta 7.30.
Annala lukee paljon. Lempiteoksikseen hän mainitsee Umbero Econ Ruusun nimi, Daniil Harmsin Sattumia sekä Art Spiegelmanin Maus 1 ja 2. (Lähde: https://kirjailijaliitto.fi/ammattina-kirjailija/ammattina-kirjailija-marko-annala/)
Laululyriikoissa Annala on temaattisesti enemmän oma itsensä. ”Huomaan, että esittävänä taiteilijana en pysty venymään yhtä pitkälle kuin fiktiivisen romaanin kirjoittajana. Laulan lyriikkani omalla äänelläni, ja ihmiset vetävät helposti yhtäläisyysmerkit.” (Lähde: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/jumala-ei-ole-marko-annalan-nakoinen-ukko-vaan-aani-sisalla)
Kuuntelimme Mokoma -yhtyeen akustiselta keikalta kappaleen Sydänjuuret, esitys vuodelta 2018.. Ohessa sanat. Kappale on alunperin ilmestynyt vuonna 2010. Linkki tallenteeseen https://areena.yle.fi/1-4432964 kappale alkaa kohdasta 53.48.
Kuinka on tähän jälleen tultu
Hyvä huonoksi muuttunut taas
Miten hyvää täytyy saada
Ettei haikaile sen parempaa
Sama vanha itkuvirsi
Täysi tyhjäksi vaihtunut taas
Etsin sieltä, etsin täältä
Jotain, mikä ei kadonnutkaan
Sain äidiltä kieleni
Sain isältä maan
Johtotähdeksi mieleni
Kaipuun sitä painamaan
Tahdon ylleni pilvet
Tahdon alleni vakaan maan
Tahdon rintaani juuret
Tahdon mieleni vapauttaa
Voiko onnen jostain ostaa
Voiko piilottaa lukkojen taa
Sieltä esiin tuolloin nostaa
Kun tarvitsee lohduttajaa
Sain äidiltä rakkauden
Sain isältä maan
Pakahduttavan kaipauksen
Mieleen painamaan
Tahdon ylleni pilvet
Tahdon alleni vakaan maan
Tahdon rintaani juuret
Tahdon mieleni vapauttaa
Äidiltä rakkaus, isältä maa
Äidiltä syli, isältä maa
Äidiltä maito, isältä maa
Äidiltä kieli, isältä maa
Äidiltä vaistot, isältä maa
Äidiltä huoli, isältä maa
Äidin perintönä
Isieni maa
Tahdon ylleni pilvet
Tahdon alleni vakaan maan
Tahdon sieluuni sovun
Tahdon menneet sovittaa
Tahdon pohjoisen taivaan
Tahdon alleni graniitin
Tahdon rintaani juuret
Tahdon vapauttaa mieleni
Vapauttaa mieleni
Lukupiirin vetäjän kommentteja
Värityskirja alkaa lapsuuden kuvauksella Joutsenossa ja Lappeenrannassa. Päähenkilön perhe on uskonnollinen. Luonto on tärkeä. Teksti vie mukanaan. Samaistun monessa kohtaa. Tällaista oli maalla. Voin kuvitella, että myös minun koulussani 80-luvulla jollain on voinut olla tuollaista. Musiikki tulee apuun! Päähenkilö kuuntelee osin samoja bändejä kuin minä nuorena. Kirja herättää tunteita ja aiheuttaa ahdistusta, jonka tunnistan. Kirjoitan muistiin omat ajatukseni. Kaikki kirjat eivät herätä näin voimakkaita ajatuksia. Tässä pätkä kirjasta musiikin voimasta.
”On kesäloman ensimmäinen päivä ja olen Mikan ja hänen ystäviensä Jarkon ja Askon kanssa Leppäsmäen hiekkakuopalla. - - Olen selvinnyt vuodesta, ja tunnen kuinka astiani alkaa taas täyttyä kuumasta ja kylmästä hiekasta, puolukanvarvuista, männynkaarnasta, kuusenpihkasta, koivunmahlasta, saniaisista, horsmista, metsälauhasta, suopursusta, sammaleesta, jäkälästä ja haavan havinasta. Olen taas alkanut leikkiä Playmobileilla, nauttinut televisio-ohjelmista ja kuunnellut musiikkia. Voi pojat, että minulla olikin ikävä musiikkia.” s.31-32
Kirjan ensimmäinen osa päättyy siihen, kun päähenkilö saa arvostusta, vaikka kuvaan on astunut väkivalta. Mitä tämä kertoo yhteiskunnasta? Teksti on muistojen pätkiä, jotka on kirjoitettu selkeästi muttei liian yksinkertaisesti. Tyyli toimii hienosti.
Bändikuviot nousevat esiin. Nyt on jo pakko tutustua Mokoma -yhtyeeseen. Arvostan tuota valtavaa uraa! Vuosikausien kiertueet, levyjen teot ja musiikkielämä. Tuttuja nimiä nousee esiin. On mielenkiintoista lukea biisien synnystä. Masennuskaudet, parisuhteet, lapset ja asuminen tulevat mukaan kuvioon. Siitä syntyy täysi elämä, jos ei liiankin täysi. Itse koen, että tuo kaikki ihmisen historia ja elämänkaari tuo lisää pohjaa musiikilliselle uralle. Jokaisen taiteilijan takana on eletty elämä. On upea katsoa, millainen hänestä on tullut ja millaista tulkintaa esittävä artisti itsestään ammentaa. Ja pystyy edelleen ammentamaan. Mikä on aina pieni ihme!
Lukupiiriläisten kommentteja
Lukupiiriläiset pitivät kirjasta. Se oli monen mielestä hyvin kirjoitettu ja rehellinen.Tarina on rankka. Koin, että kertoja ei pääse vihastaan yli. Siitä kertoo kohta, jossa hän tapaa kiusaajan myöhemmin.
Hyvää kieltä.
Takkuinen kirja. Alku on rankka. Lopetin ja luin lopun. Pikkuhiljaa selailin läpi koko kirjan. Ei ollut minun kirjani.
Hieno oli kohta, jossa terapeutti pyytää kertojaa jättämään jotain pois, valitsemaan uran tai perheen. Marko valitsee perheen.
Pidin kirjasta. Se tuntui rehelliseltä. Haluaisin tavata tekijän.
Tyyli on toteava ja tasainen. Tulee tunne, että kirjoittaja on tutkinut itseään paljon.
On uskomatonta, että tekijä kaiken jälkeen on pystynyt luovaan työhön. Onnellinen perhetausta varmaan auttoi.
Tykkäsin, vaikka alku oli rankka. Hyvä kirja ja ihanaa tekstiä.
Bändikuviot tuntuivat tutuilta oman lapsen kautta.
Lapseni tietää Mokoman musiikin ja oli sitä mieltä, että Annala on viisas mies.
Yllätys oli osa näistä tunnetuista nimistä, mitä esiintyi kirjassa kuten Asko Kallonen ja Katja Ståhl.
Koulukiusaamiskokemuksia nousee nykyään paljon esiin. Luovan ja herkän mielen aistiminen saattaa johtaa kiusaamiseen.
Kiusaamisen estäminen heräsi ajatuksiin. Miten paljon sitä on ja miten aikuiset ei sitä huomaa.
Yhteiskunnassa vallitsee ohikatsomisen kulttuuri.
Poliisinkin keinot ovat vähentyneet. Resurssit ja valtuudet ovat pienentyneet.
Läpi yhteiskunnan ei uskalleta koston pelossa puuttua ilkivaltaan ja kiusaamiseen.
Kiusaajat itsekin ovat pulassa. Hätä puretaan huonolla käytöksellä.
Kiusattava valitaan ihan sattumalta, mutta kuten luonnossakin, heikoin osuu usein kohdalle.
Mistä syystä jotakuta ruvetaan kiusaamaan ja joku toinen saa sen hetkessä loppumaan.
Siihen on menty, että usein kiusaaminen loppuu vain väkivalloin.
Turvalliset aikuiset ja turvallinen koti on kaiken lähtökohta.
Yhteiskunnan pitäisi tukea tätä. Kotisisaret takaisin!
Mutta rahat menevät vain aseisiin!
Kiusaamista on myös aikuisten keskuudessa. Saattaa olla, että joku nujertaa muita ihmisiä koko elämänsä ajan.
Ihmisen pahuus on loppumaton. Luin juuri Auli Leskisen kirjan ’Talo Andien juurella’. Siinä sissit ryöstävät ihmisiä ja valtio yrittää tuhota sissit ilmahyökkäyksellä. Sitten sissit kostavat tappamalla lapsia.
Mediassa kerrotaan vain tiettyjen alueiden ongelmista. Jossain voi olla vielä pahempaa, siitä ei vain kerrota.
Kun median omistaa yksityinen omistaja, ei kaikkea kerrota. Joku päättää, mitä julkaistaan.
Kertoja on selviytyjä. Kirjan loppu on kaunis. Isän ja tyttären tarina koskettaa.
Erityislapseen suhtautuminen on lämmin. Se oli hienoa kirjassa.
Loistava pätkä alkaa sivulta 65. Kertoja muistelee kohtaa, jossa hän upposi pienenä suohon ja isä vetää hänet pois.
”Isäni on voimakas. Hän vetää minut nielusta helposti ulos. Saan matkustaa isäni käsivarsilla kotiin. Vilusta väristen istun takan äärellä kuiviin vaihdetuissa vaatteissa. Äiti tuo vielä viltin harteille ja ojentaa kouraan kuuman kaakaon. Eikä kukaan ole vihainen, vaikka saappaat jäivät suohon.
Vaan nyt kaikki on toisin. Vilun sijaan värisyttää inho, takan on korvannut Raastuvankadulle parkkeerattu Hyundai ja sitä ratin taakse tuijottamaan jäänyt isäni, joka ei suostu astumaan uuteen asuntooni. Yksiöni eteisen lattialla ovat pienen hajuraon päässä toisistaan äitini sandaalit ja minun maihinnousukenkäni. Saappaat ovat olleet suossa jo kymmenisen vuotta. Kaikki ovat vihaisia.”
Kuvaus tunteista on todella osuvaa, kun “äiti heiluttaa lippua ilmassa ja puhaltaa torveen”. Yrittää olla riitapukareiden välissä rauhanneuvottelijana.
Seuraava lukupiirin kirja
Seuraava lukupiirin kirja on Per Pettersonin Hevosvarkaat. Sen on suomentanut Katriina Huttunen ja julkaissut Otava vuonna 2009. Mielenkiintoni herätti muutama kirja-arvio, joissa kerrottiin kirjan erikoisista vaikutuksista lukijaansa. Mitä näet, kun katsot menneisyyteesi? Lukuneuvoja kirjoittaa blogissaan, että tämä on kirja niille, jotka etsivät kirjallisuudesta syvempää sanomaa ja lämminhenkistä viisautta. http://lukuneuvoja.blogspot.com/2017/12/per-petterson-hevosvarkaat.html. Se on saanut Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2009. Palkintoraati kiitteli kirjaa runollisesta ja hiljaisesta kielestään. https://www.norden.org/sv/nominee/2009-petterson-norge-jeg-forbanner-tidens-elvKäsittelemme kirjaa torstaina 14.12.2023 kello 17.30.
Kommentit
Lähetä kommentti