Kirjaston lukupiiri Anita Amirrezvani Kukkien verellä kirjottu

Lukupiirissä oli torstaina 12.10.2023 käsittelyssä Anita Amirrezvanin kirja Kukkien verellä kirjottu suom. Hanna Tarkka, WSOY 2008

Kukkien verellä kirjottu on aistillisen kaunis romaani 1600-luvun Persiasta. Amerikkalainen, Teheranissa syntynyt Anita Amirrezvani sai nuorena itämaisen maton, joka pani hänet miettimään, minkälaiset ihmiset olivat sen valmistaneet. Kirja on hänen kunnianosoituksensa tuntemattomille matontekijöille. Kirjan päähenkilö, nuori maalaistyttö, on heidän laillaan nimetön. Elämä kotikylässä järkkyy, kun kohtalo puuttuu peliin ja tytön isä kuolee. Äiti ja tytär jäävät kahden ja ilman isän työn tulonlähdettä, mahdollisuudet ovat vähissä. Tyttö osaa solmia mattoja, mutta ei auta – apua on saatava. Niinpä äiti ja tytär muuttavat pääkaupunki Isfahaniin, jossa asuu isän etäisiä sukulaisia. Sukulaisten vauraasta taloudesta löytyy uusi koti, mutta kaukaiset, varattomat sukulaiset eivät tule taloon arvostettuina perheenjäseninä, vaan palvelijan asemaan: elätys on maksettava työtä tekemällä. Setä Gostahan on šaahin mattomestari ja tytär onnistuu pääsemään sedän oppiin, oppimaan matonsuunnittelun, värien valitsemisen ja matontekemisen taitoa. Tytön osa on silti edelleen onneton, sillä hän joutuu väliaikaiseksi vaimoksi miehelle, joka herättää hänen seksuaalisuutensa, mutta jolle hän on pelkkää kauppatavaraa. Kohtalo ei hymyile tytölle, eikä asiaa auta se, että tyttö sortuu hölmöihin valintoihin – toisaalta mikäpä ihme tuo, kun kyse on teini-ikäisestä tytöstä. Isättömän tytön ja köyhän lesken asema on patriarkaalisessa islamilaisessa yhteiskunnassa heikko, mutta ei toivoton: liikkumavaraa on, mutta se on vähäistä. Lahjakkaan ja omapäisen nuoren naisen on kerättävä koko neuvokkuutensa ja rohkeutensa vapautuakseen orjan asemasta ja löytääkseen itselleen uuden tien. Teoksessa muinainen Persia herää elämään poikkeuksellisen aitona. Tytön tarinaan on kudottu myös vanhoja islamilaisia kertomuksia rakkaudesta. 

Kirjallisuudenlajit: historialliset romaanit, kehitysromaanit, perheromaanit

Aiheet ja teemat: avioliitto, elämänmuutokset, häpeä, ihmissuhteet, itsenäisyys, järjestetty avioliitto, kankaankudonta, kuolema, matot, naisen asema, perhe, rakkaus, symboliikka, yhteiskuntakuvaus 

(Lähteet: keskikirjastot.fi sekä kirjavinkit.fi)

Anita Amirrezvani

Anita Amirrezvani on syntynyt 1961 Teheranissa, Iranissa. Anita kertoo verkkosivullaan:

”Vanhempani erosivat, kun olin kaksivuotias. Äitini kasvatti minut San Franciscossa. Kun olin kolmetoista, matkustin Iraniin yksin ja vietin aikaa isäni puolen perheen kanssa. San Franciscossa perheeni oli tiivis ryhmä, johon kuuluivat äitini ja tätini; Teheranissa taas perheen illallisjuhlat olivat kuin kaupungintalon kokous, valtavat ja juhlavat. Minulla oli yksitoista serkkua ja myöhemmin myös kaksi pikkuveljeä. Isäni vei minut matkalle Isfahaniin, kun olin neljätoista. Muistan lumoutuneeni Isfahanin suuresta aukiosta ja hotellimme portaikon maalatuista rappaustöistä. Päätin pitää vuoden vapaata lukion ja yliopiston välillä ja viettää sen Iranissa. Tuo vuosi, 1978, osoittautui kohtalokkaaksi vuodeksi, joka johti islamilaiseen vallankumoukseen.”

Anita opiskeli Vassar Collegessa sekä Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä pääaineena englanti. Hänellä on MFA-tutkinto luovasta kirjoittamisesta San Franciscon osavaltion yliopistosta. Hän opettaa kirjoittamista ja kirjallisuutta korkeakoulu- ja maisteriopiskelijoille. Ennen esikoisromaania hän työskenteli kymmenen vuotta mm. tanssikriitikkona ja taidekirjoittajana kahdessa sanomalehdessä. 

Lähde: https://anitaamirrezvani.com/

 

Kukkien verellä kirjottu

Romaanin ensimmäisen luonnoksen kirjoittaminen kesti noin viisi vuotta. Kirjailija työsti romaania vielä neljä vuotta ja vuonna 2007, Little, Brown & Co. julkaisi romaanin. Se on sittemmin ilmestynyt 22 muulla kielellä. Hän luki paljon Iranin historiaa ja kirjallisuutta. Hän pääsi isänsä ja äitipuolensa kanssa käymään Isfahanissa kahteen eri otteeseen. Hän kertoo: ”Yksi rakkaimmista muistoistani on kuuman teen ja keksien jakaminen vanhempieni kanssa teehuoneessa yhdellä Isfahanin historiallisista silloista katsellen joen kiitävän ohi.”

Silta Isfahanista kuva: Annemee Siersma Flickr CC

Kirjailijan toinen kirja on Equal of the sun. Sitä ei ole suomennettu. Se kertoo islamilaisen maailman legendaarisista naisista ja herättää eloon vaikutusvaltaisen prinsessan Pari Khan Khanom Safavin 1500-luvun Persiasta. 

Lähde: https://anitaamirrezvani.com/

Tässä on linkki videoon kirjailijan haastattelusta englanniksi. Alkaa kohdasta 0.44. Voit laittaa asetuksista englanninkielisen tekstityksen päälle. https://www.youtube.com/watch?v=gJQ6xtGq4q0

Lukupiirin vetäjän ajatuksia kirjasta

Ihmiset uskovat tässä kirjassa kohtaloon. Taivaankappaleen liikkeet voivat joko tuhota elämän tai tuoda siihen onnea. Kun äiti kertoo vanhoja tarinoita tyttärelleen, nousee kirja ihan uudelle tasolle. Kirjailija kertoo tarinoiden alkuperästä:

“Jo ennen modernia aikaa Iranin alueella matkustaneet kertoivat, että maaseudun ihmiset osasivat siellä pitkiä pätkiä runoutta. Runouden merkitystä kulttuurille ei pidä unohtaa. Sitä on pidetty jaloimpana taidemuotona. Jo arvostetut kirjailijat kuten [Dzalaladdin]Rumi, [Faridaddin]Attar ja [Shirazi] Saadi kertoivat kansantarinoita. Kun kirjoitin kirjaa, mieleeni tuli, että [kotimaassani] Amerikassa tunnetaan eurooppalaiset tarut kuten Grimmin sadut sekä kreikkalaiset ja roomalaiset myytit  ja tuhannen yön tarinat, mutta iranilainen suullinen tarinankerronta on hyvin vähän tunnettu.  Kirjassa on seitsemän tarinaa, joista osa on lähteistä, jotka ovat tuhat vuotta vanhoja. Ensimmäinen ja viimeinen tarina on itseni kirjoittama. Tarvitsin tarinat, jotka sopivat kirjan tarinan kaareen tunnetasolla.”(Q and A with Anita anitaamirrezvani.com )

Kirjaan uppoaa ja siihen haluaa palata mielellään. Aina välillä muita askareita tehdessä kirjan maailma palaa mieleen. Persialainen kulttuuri on rikasta. Haluaisin nähdä nuo matot, vaatteet ja korut.

On uskomatonta, että edelleen naisen oikeudet ovat islamilaisessa kulttuurissa niin huonot. Juuri oli lehdessä arvostelu https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009864923.html esikoiskirjasta Huono tyttö, joka kertoo pakkoavioliitoista. Kukkien verellä kirjottu nostaa epäkohtia esiin. Mutta kertoo myös naisten välisestä solidaarisuudesta. 

Teehuone Isfahanissa kuva: ninara Flickr CC

Lukupiiriläisten kommentteja kirjasta

Ahmin tämän. Oli minun kirjani.

Viehättävä kirja.

Tämä kirja oli niin rankka, että halusin keskeyttää sen lukemisen. Päätin kuitenkin jatkaa. Pelkäsin koko ajan, miten huonosti tarinassa käy.

Kirjassa ei ole suoranaista väkivaltaa, vaikkakin kurjuutta.

Mattojen tekeminen kuvataan hyvin.

Arvostakaa, jos teillä on persialaisia mattoja! On uskomatonta tuo maton suunnittelu ja se, miten siihen mattoon saadaan kuviot.

Miksi niitä mattoja piti ja edelleen pitää tehdä terveyden kustannuksella! Mieleeni on jäänyt kirjan kuvaukset jäsenten kangistumisesta pitkään istuttaessa.

Alku oli jahkaava ja luin välillä muuta. Luin Ahmed Ujunin ja Elina Hirvosen Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin. (Tässä linkki kirjan tietoihin: Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin | Keski-kirjastot | Keski-Finna)

Kirja osuu ajankohtaiseen aiheeseen, koska tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon saaja on iranilainen Narges Mohammadi, joka istuu Iranissa vankilassa. Uskomatonta miten hänkin on uhrannut perheen ja elämänsäkin muiden puolesta. (Palkinnon hän sai taistelustaan naisten sortoa vastaan Iranissa ja pyrkimyksistään ihmisoikeuksien ja vapauksien edistämiseksi.)

Ihmeteltiin naisen asemaa islamilaisessa kulttuurissa ja uskonnossa. 60 % Iranin yliopisto-opiskelijoista on kuitenkin jo naisia.

Viime vuonna luetussa Makiokan sisarukset kirjassa ei myöskään naisella ollut arvoa, jollei hän päässyt naimisiin.

Kaavun alle pystyi piiloutumaan ja katselemaan muita salaa.

Rohkeat naiset tulevat kuitenkin.

Luovutetut kirja tuli mieleen. Historiasta löytyy väärinkäytöksiä Suomessakin. (Tässä linkki kirjan tietoihin: Luovutetut : Suomen ihmisluovutukset Gestapolle | Keski-kirjastot | Keski-Finna)

Koulussa pitäisi olla yhä enemmän vieraista kulttuureista tietoa. Sitä varmasti käsitellään, mutta pitäisi kiinnittää huomiota opetussuunnitelmassa selkeämmin.

Tyttöön ei satsattu, koska hän nai toiseen sukuun. Poika jäi omaan sukuun.

On Suomessa ainakin 1940-luvulla ollut vielä järjestettyjä avioliittoja. Ainakaan kilpailevan suvun perheeseen ei tytärtä päästetty.

Sigheh -sopimus ihmetytti. Se on kuin prostituutiota uskonnon varjossa.

Kirja oli silmiä avaava. Islamilainen kulttuuri ja ihmisten elämä on rikasta.

Tiedotusvälineet luovat vain yhdenlaista kuvaa islamista, huonoa.

Lukupiiriläisten kesken puhuttiin myös yleensä Koraanista, islamilaisuudesta ja suomalaisuuden eroista ja uskonnoista juteltiin myös.

Kautta aikojen uskonnoissa on ollut kysymys myös vallankäytöstä.

Kirjan loppuratkaisua pidettiin länsimaisena.

Kirja tuntui sadulta. Kylpyläkohtaus lopussa oli hieno. ”Nyt olet itsenäinen nainen ja sinulla on rahaa.” Lämmintä yhteisöllisyyttä.

Osa lukupiiriläisistä oli käynyt hamamissa, turkkilaisessa kylpylässä. Eräs kertoo, että häntä varoitettiin niistä.  Varo, ettet hämmästy, miten he kauhistelevat likaisuuttasi! Hangatessa ihoa voimakkaasti siitä irtoaa kuollutta ihosolukkoa.

Seksuaalista kuvausta oli liikaa. Vähemmälläkin olisi pärjännyt.

Tässä kirjassa on kolme tasoa. Ensiksi se on tytön kasvutarina, sitten se on kuvaus yleensä tyttöjen elämästä. Kolmas taso on nuo vanhat tarinat.

Seuraava lukupiirin kirja  

Torstaina 9.11.2023 kello 17.30 käsitellään Marko Annalan kirjaa Värityskirja. Se on muusikon omaelämäkerrallinen esikoisromaani. Se on rehelliseksi, lämpimäksi ja pakahduttavaksi kuvailtu selviytymistarina. Romaani on saanut Goodreads alustalla hienosti 3,86 tähteä viidestä. https://www.goodreads.com/book/show/34218623-v-rityskirja. Goodreads on englanninkielinen sovellus, jonne lukijat arvioivat kirjoja ja kirjoittavat ajatuksiaan. Siellä on myös paljon suomenkielistä sisältöä. Värityskirja on meidän lukupiiriläisemme suosittelema.