Kokonaan karstunen - uusi informaatikko esittäytyy

 "On niitä jotka jäävät ja niitä jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."

                                                    Tove Jansson 'Muumilaakson marraskuu'

Näillä sanoin työkaverini toivottivat minulle jäähyväiset edellisessä työpaikassani. Ehdin vielä olla 'kokonaan karstunen' kuten pomoni siellä surullisena runoili. Minuun oltiin oltu tyytyväisiä ja sain jättää työpaikkani hyvillä mielin. Kiitos kaikille työkavereille Saarijärvellä ja erityisesti pomolle Marja-Liisalle. Mahtavia vuosia, raskaitakin vuosia, iloa ja paljon työtä. Onneksi työtä, jota haluan tehdä. Enhän muuten olisi jaksanut niin montaa vuotta kulkea pitkää työmatkaa.

Mitä sitten olen tehnyt näinä vuosina joina olen työskennellyt kirjastoissa? Kyyjärvelle sijaiseksi mennessäni 2000 olin vasta valmistunut kirjastoalan tradenomi. Olin opiskellut vuoden Oulun ammattikorkeakoulussa ja loppu ajan Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Oli ihanaa työskennellä Tuula Eerolan alaisuudessa. Hän opasti selkeästi ja rauhallisesti. Hän oli sellainen kirjastomaailmaan johdattava ja kirjastohenkeä vaaliva johtaja. Muistan kun Tuulalle ihmettelin kerran, että en löydä jotain kirjaa, vaikka juuri sen hyllyn aamulla järjestin. Niin Tuula tokaisi, "Voi Virpi, kun selkäsi käännät, hylly on jo sekaisin!" Tuulan kanssa harjoittelin kirjavinkkausta yhdessä vuorotellen vinkaten, kun en vielä tohtinut kokonaista oppituntia luokalle vetää. Monesti mietin ääneen, että tuo ja tuo kirja olisi ihana lukea! Ja voi surku, kun nuo aikuisten kirjat jää lukematta, kun keskityn lasten ja nuorten aineistoon. Tuula silloin sanoi, että sinulla on muutakin elämää. Jokainen laittaa elämänsä asiat omaan tärkeysjärjestykseen. Suuria viisauksia! Kyyjärvellä oli välillä rauhallista ja ehdin lukea paljon työaikanakin. Kirjavinkkaus tuntui jo opiskeluaikana siltä omalta jutulta. Muistan, kun mietin silloin, että kun vain uskaltaisin ja jännitykseltäni pystyisin. Olin varma, että olin astunut ihanaan tarinaan. Sinne minut oli johdattanut kirjavinkkauksen kantaäitee Marja-Leena Mäkelä. Viikonlopun intensiivikurssi oli saanut pääni positiivisesti pyörälle. Kun kirjasta luetaan ja kerrotaan jokin jännä kohta ja sitten jätetään tosi ärsyttävästi kesken, niin onhan se lapsen pakko lukea miten siinä käy! 

Kun siirryin Saarijärvelle kirjastonhoitajaksi 2003, sain tehdä paljon ns. sisätyötä eli valmistella ja suunnitella kaikenlaista. Olinpa mukana kirjastoauton suunnittelussakin, kun uutta autoa hankittiin. Teimme tapahtumia yhdessä teatterilaisten, MLL:n väen ja muiden hankeaktiivien kanssa. Mahtavia muistoja jäi myös kirjaston tilapäisistä työntekijöistä, jotka olivat innokkaina mukana järjestämässä. Jotkut tapahtumat, kuten luontoon tehty satupolku ja kirjaston salissa pidetty joulusatupolku saivat suuren osallistujamäärän. Vapaaehtoisia tarvittiin paljon, että saatiin hyvä tapahtuma. Yleisöllä riitti tekemistä ja ihmeteltävää. Kirjavinkkausta tein alkuun valtavia määriä. Määrät tasoittuivat, kun resurssit pienenivät vuosien aikana ja jouduinkin priorisoimaan jaksaakseni. Sisätyöaikaa ei enää järjestynyt kuten ennen, koska eläkkeellä jääneen työkaverin tilalle ei palkattukaan uutta. Kirjastotyö on välillä yksitoikkoista, siksi sisällöt ovat niitä joiden avulla jaksaa. Kivoimpia juttuja joihin olen kouluttautunut ja joita olen vetänyt ovat kirjallisuusterapeuttiset jutut sekä kirjatrailerityöpajat. Toivon että pääsen niitä hyödyntämään jatkossakin. Kouluttautuminen piristää. Jos jonkinmoista juttua on tullut opiskeltua kuten sokkovinkkausta! Siinä kuulijat istuvat silmät sidottuna ja kirjoja vinkataan tarinan, äänen, hajujen ja tuntoaistin avulla. Sokkosatutuntia pääsinkin jo kokeilemaan. Näihin juttuihin tarvitsee aina vähintään yhden avustajan.

Satutuokioita olen vetänyt aina ollessani kirjastossa töissä. Kirjastolainen on aina satuilemassa kirja kädessä! Ilman sitä tulisi orpo olo. Käsinukkeja ja musiikkileikkejä on mukana aina silloin tällöin, mutta kuvakirjan tarinan äärelle rauhoittuminen tekee hetkestä erityisen. Miten ihania kuvituksia tehdään! Monesti olen yllättynyt, kun olen ottanut kirjaksi mielestäni vähän haastavamman kirjan niin ihan hipi hiljaa lapset ovat jaksaneet kuunnella. Se kertoo jotain kirjan tasosta. 

Vastasin pitkään Keskikirjastojen verkkokirjaston nuorten sivusta. Sinne kirjoittelin kirjavinkkejä ja julkaisin muiden kirjastolaisten tekstejä. Verkkokirjasto on aarreaitta. Sinne kaikki keskikirjastolaiset jakavat mielenkiintoisia vinkkejä eri aineistoista. Myös asiakkaat voivat jakaa arvosteluja eri aineistoista. Verkkokirjastossa voi eri aiheilla ja asiasanoilla etsi lisää luettavaa kiinnostavasta aiheesta. E-aineistot on selkeästi esillä. Käyhän tutustumassa, jos et ole vielä hoksannut. Ei tarvitse mennä maksullisiin äänikirjapalveluihin, niitä löytyy myös keskikirjastojen verkkosivulta.   

70-luvulla syntyneenä ei digiasiat ole luonnostaan hanskassa, mutta olen kiinnostunut kaikesta mikä tekee elämästä helpompaa ja mukavampaa. Jos digiasioista on iloa ja se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, se on tervetullutta. Digineuvonta on yksi työtehtäväni kirjastossa. Sitä opetan ja opin yhdessä asiakkaiden kanssa. Olet tervetullut kysymään monenlaisista jutuista. Jos en tiedä, niin otetaan selvää.

Olen nyt ollut muutaman kuukauden töissä täällä oman kotikuntani Karstulan kirjastossa. Minut on otettu iloisena vastaan ja olo on tuntunut kotoisalta. Opin tuntemaan monet tutut tyypit uudelleen työni kautta. Tunteikasta se ollut myös, koska nyt on tutut lapset ja nuoret opastettavina, lukemisen maailmaan johdateltavina. Olen huomannut, että vielä löytyy monenlaista uutta juttua, jota en ole vielä kokeillut. Mutta pitää muistaa myös huolehtia omasta jaksamisesta. Haluan olla pitkään työelämässä. Intopiukeana toivon täyttäväni paikkani kirjaston tätinä, kirjavinkkarina sekä luku- ja digineuvojana.

Virpi Viiru, informaatikko, Karstulan kunnankirjasto





Kommentit

Suositut tekstit